UNELMA

Valokuvat <3

Valokuvat ovat pienestä asti lumonneet minut. Olen istunut tuntitolkulla mummon pienen laatikon ääressä..laatikon joka sisälsi pieniä erikokoisia valokuvia. Osa niistä oli niin vanhoja, ettei niistä tiennyt ketä niissä oli. Minä tiesin--tai keksin ;) Mielikuvitukseni kanssa me kuvittelimme ne valokuvien ihmiset eloon. Mietimme niiden kohtaloita ja elämää.. niissä pienissä mustavalkokuvissa oli jotain niin kaunista. Mystistä, taianomaista, kaunista--niillä oli sielu. Joku oli pysäyttänyt hetken ikuistaakseen sen. Ja se IKUISTAMINEN oli onnistunut. Jälkipolville oli muisto ja hetki ikuistunut..ilman värejä ehkä, mutta TUNNELMA ja SIELU oli kuvassa ikuistettuna <3

Rakkaus valokuviin on aina ollut minussa. Yhtä paljon kuin epäusko ja vähättely--siitä, että itse oppisin IKINÄ ottamaan niin kauniita kuvia..että joku voisi niiden äärellä pysähtyä edes hetkeksi. Silti minä olen aina valokuvannut. Aina meidän seinillä on taulujen sijasta ollut valokuvia <3  Niissä oli silti ikuistettu tärkeitä hetkiä minulle.. ne eivät laadultaan olleet kummoisia, olin mielestäni vanginnut niihin muiston siitä hetkestä.

Siitä hetkestä, kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani--valokuvaaminen on tullut minulle rakkaaksi harrastukseksi <3  Kun viime syksynä kävin peruskurssin valokuvaukseen liittyen, asetin samalla itselleni tavoitteen luopua automaattiasetuksista. Seuraavat kuvat olikin melkoista sillisalaattia :D JA NIITÄ OLI satoja! Mutta tavoitteeni onnistui..automaatti on jäänyt pois ja kuviin on tullut sitä "jotakin". Kun uskaltauduin laittamaan niitä julkisiksi..sain myös palautetta. Itse olin kuville ja kuvaamiselle jo sokaistunut. Siitä oli tullut intohimoni! Kun minua pyydettiin ottamaan minulle vieraista lapsista 1-vuotiskuvia..teki mieli vetää jarrut päälle ja työntää pää pensaaseen :D Liikuttiin alueella--joka oli minulle suorastaan "pyhä"! Lasten tärkeät etapit..1-vuotiskuvat kuuluivat mielestäni VAIN ammattilaisille! Sitten kuitenkin hengitin syvään...sanelin "ehdot"--että "asiakas"LUPAA mennä oikealle kuvaajalle, jos ottamani kuvat eivät miellytä..ja niin sitten hoidin nuo jännittävät kuvaukset puutteellisella välineistöllä marraskuun synkässä valaistuksessa :P Mutta niihin oltiin tyytyväisiä..ja enemmänkin..sain uuden kuvauspyynnön juuri niiden kuvien kautta..ja voi mikä fiilis siitä tuli! Samalla tavoitteet nousivat..ilo ja intohimo saivat kuin bensaa liekkeihin.. NYT haluan tulla joskus niin hyväksi kuvaajaksi..että joku voi pysähtyä kuvieni ääreen..ja ehkä mielikuvituksensa avulla hetken kuulla kikatuksen niistä kuvista..tai tuntea meren tuoksun..tai..

Haluan seinilleni kuvia lapsistani..kuvia joilla on se SIELU, mutta myös teknisesti onnistuneita kuvia! Haastan itseni...ja kykyni tekemään parhaimpani <3  Unelmaani kuuluu, että saisin muita ihmisiä näkemään HETKEN KAUNEUDEN. Kauneuden itsessään, lapsissaan--ELÄMÄSSÄÄN <3 ..ja tietysti, että kuvani kelpaisivat muidenkin seinälle tai albumiin--ehkä jopa joku joskus jossain kuvittelee ne kuvat henkiin..kuten minä lapsena :)