uusi alku..

Luulin poistaneeni koko tämän blogin jo.
Siitä on pieni ikuisuus, kun innolla tätä suunnittelin ja ensimmäisiä kirjoituksia kirjoitin!
Välissä on PALJON onnellisia, elämänmakuisia päiviä hoitovapaallani--pienen, kohta jo kolmivuotiaani kanssa ja isompien koululaisten kanssa, kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta nauttien <3 .
Olen voinut olla lapsilleni läsnä. Olen saanut itse tehdä asioita, joista tykkään ja joista tulen onnelliseksi. Olen ollut mukana teatteriproduktioissa--saanut laulaa ja näytellä. Olen ollut valokuvakurssilla ja imenyt itseeni tietoa ja yrittänyt tietoisesti myös kehittää taitojani kameran kanssa. Parasta kai on, että minua on ihan pyydetty ottamaan kuvia-- ihanista pikku ihmisistä.. näitä puoli-,yksi- ja kaksivuotiaita kuvatessa olen kokenut sellaista intoa ja paloa ja inspiraatiota..että olen todella harkinnut ihan jonkin asteista koulua: valokuvauslinjaa tms. syvällisempää perehdytystä kuvaamisen saloihin!

Kirjoittaminen on jäänyt. Juuri eilen mietin, että se on kuitenkin merkittävä osa minua ja ilmaisuani. Kirjoittamisen kautta olen oppinut purkamaan sisältäni ajatuksia ulospäin. Ajatuksia, joista en muuten puhuisi kenellekkään mitään.
Ja eilen..tuota jäistä, aurinkoista ja hyytävän kaunista merenrantamaisemaa katsellessa, mietin, että voisin kokeilla tätä vielä. Omaksi ilokseni.

Tämä toimii minulla kuitenkin lähes yhtä hyvin kuin meren äärellä rentoutuminen--jokin siinä vain ON--pienet murheetkin voi hävittää kokonaan..tuijottaessa kauas horisonttiin ja miettiessä miten pieniä ne omat murheet onkaan..verrattuna tämän koko universumin suuruuteen. Meren äärellä hävitin murheeni ja tulin takaisin hyvinkin pisamaisena. Murheet vaihtuivat auringon pilkkuihin.

Ankkuroin ajatukseni tänne.. etsin itseäni ja opettelen olemaan inhimillisempi itselleni ;)