Työhön paluu mietteitä

3 vuotta kotona..
miten nopeasti se sujahti..ja nyt oli aika aloittaa uudenlainen arki!
Päätin etukäteen kyllästää itseni pelkillä positiivisilla ajatuksilla. Vähän väliä alitajunnasta nousi mieleen pelkoja ja ahdistuksia.. Mutta hukutin ne syvälle pinnan alle ja PÄÄTIN; että kaikki järjestyy. Kaikki sujuu hyvin. Ja elämä EI lopu töiden alkamiseen :D

 Ja EIHÄN se elämä töihin loppunut! Oli kiva palata arkeen ja rytmiin. Nauttia aamukahvit hiljaisessa talossa, muiden nukkuessa. Pyöräillä töihin. Ihastella sinitaivasta ja tuntea raikas kesäaamu kasvoilla ja tuoksuna ilmassa!

Nähdä työkavereita, uusia asiakkaita ja nauttia yhteisöllisyydestä. Kuulua johonkin! Sai ruuankin valmiina pöytään, ja juoda kahvit ihan ilman keskeytyksiä;)
 Ja miten kiva oli palata kotiin pyöräillen, jättää pyörämatkalle ajatukset päivän puuhista ja tulla kotiin missä kolmivuotiaani odottaa käsivarret avoimina ja huutaa jo kaukaa : Äitiiiii!
<3 nbsp="" p="">Toki ensimmäiset päivät oli rankkoja. Suoranainen tietotulva. Uusia nimiä ja asioita ja muistettavia asioita! Väsymys oli aika valtava. Mutta kylläpä tuntui työviikon jälkeen PERJANTAI taas perjantailta. Vapaus ja aikatauluttomuus. Otin kameran käteen ja huomasin lataavani akkuja parhaiten sillä, että ikuistin pieniä hetkiä ja kauniita asioita arjessa.

Ja huomasinpa senkin, että ne pienet arjen onnen hetket, on niitä helmiä, elämän kaulanauhassa! On todella tärkeä säilyttää mielessä rauha ja tyyneys ottaa vastaan uusia, ikuistettavia, kauniita hetkiä ja tukehduttaa paniikki ja kiire, jo ennen kuin yrittävätkään päästä vallalle arjessa. Todelliset haasteet alkavat myöhemmin kun poikanen aloittaa päiväkodin ja koululaiset koulun ja harrastukset. Mutta pidän kiinni tästä hetkestä ja ajatuksista: Kaikesta selvitään kun eletään hetkessä ja sen kauneudessa!<3 p="">

Sydän täynnä Onnea

Sadepäivä. Varastot ja kaapit ja terassit  on siivottu ;) ..olo on jokaisen ylimääräisestä ja turhasta roinasta kertyneen jätesäkin myötä helpompi ja kevyempi! Ja niitä säkkejä kertyi MONTA!
Sadepäivä. Olen piiiiiitkästä aikaa lukemassa kirjaa. romaania--ei naisten lehteä tai sisustuslehteä, joka on helppo hylätä kun velvollisuudet kutsuu..vaan ihka oikeaa kirjaa, jossa on JUONI :D (Kyllä..kuulostaa ehkä omituiselta hehkutukselta, mutta ollut minulle harvinaista herkkua kolmen lapsen äitinä ja jotenkin olen listannut lukemisen siihen: "sitten kun on aikaa enemmin"-osioon! Vaan nyt vaan päätin, että minulla ON aikaa. Ja kyllä, olen nauttinut. Olen eläytynyt ja olen muistanut taas millaista on uppoutua mielikuvituksen vietäväksi ja irtautua hetkeksi omasta elämästään :D)
Sadepäivä..olen nauttinut valokuvien muokkaamisesta!

 Juonut kahvia ja istunut koneen ääressä ja ihaillut tuoretta ylioppilasta, josta minulla oli kunnia ottaa ylioppilaskuvat . Olen kiitollinen ja iloinen ja onnellinen ja hetki hetkeltä voimistuu tunne, että olen oikean tien alussa: kiireettömällä matkalla kohti unelmiani .

Sadepäivä. Odotan, että pikkuinen kaverini herää päiväunilta ja ehkä me sadetta uhmaten voitaisiin mennä ulos, kerätä tuoreita luonnonkukkia maljakkoon ja ehkä valmistaa koivuvihta tuoksuttamaan lauantain saunaa ;)
Sadepäivä. Nautin etukäteen ajatuksesta myöhäisestä illasta: villasukissa ja villatakissa, nauttimassa viinilasillisesta saunan jälkeen, sateen ropistessa terassin ikkunaan ja siivittäessä unelmointia ja haaveilua, koska:
"Niin vähän tarvitset matkalla, vain sydän täynnä Onnea".

Sateen jälkeen paistaa AINA AURINKO

Joskus se vaan iskee:
"Luihu alavire"..kuten lempparielokuvassani "Aamiainen Tiffanylla" ;) .

 Tulee päivä, joka on yhtä sumua ja päänsärkyä, sitä kuulee suorastaan, kuinka sirpaleet helisee kun unelmat paiskautuvat seinään ja tuntuu, että maailmassa ei mikään mene oikeudenmukaisuuden ja reiluuden mukaan. Itkettää sisäisesti..ja sydämessä tuntuu suoranaisia puukon viiltoja.
 Sellaisina päivinä on vaikea nousta ylös, vaikea hymyillä ja jaksaa.

Onneksi olen opetellut pääsemään noista tunnelmista nopeasti eroon! SIihen auttaa vain HYVÄT ajatukset ja VAIN ILOINEN mieli..vaikka se hetkellisesti tuntuu teeskentelyltä ja esitykseltä! Eilen oli masentava päivä.. tyhjä olo ja turta. Tänään olisin voinut jatkaa samalla kaavalla..mutta olisin tilannut itselleni vain lisää pahaa oloa--koska uskon siihen, että saat sitä lisää mitä ajattelet ja mihin uskot !
 Tänään paistoi aurinko..aivan kuin yrittäen minua tsempata ylös ja ulos. Ja niin  me mentiin pienimmän poikani kanssa..aamukahvimuki kädessä vaeltelin pitkin pihaa..huomasin lakastumassa olevat kurkun ja kurpitsan taimet ja rikkaruohot kukkapenkeissä.. Ja pian huomasin olevani täysin työn touhussa..ajatukset vaihtuivat hetki hetkeltä iloisemmiksi..kahvimuki jäi kukkapenkin reunalle ja niin jäivät myös masentavat fiilikset ;)
Ihminen tarvitsee unelmia! Ja niin minä unelmoin.. ja nypin kuihtuneita kukkia..ja hymyilin.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. JA MUISTOT ja UNELMAT ovat aina olemassa..samoin kuin kiitollisuus kaikesta ympärillä !
 Pitäisi vaan unelmoida entistä isommin ja enemmin..ei saa luovuttaa ja antaa periksi, jos kaikki ei aina heti mene käsikirjoituksen mukaan! Silloin niin on tarkoitettukin..silloin pitää nousta ja jaksaa hymyillä ja sitten vasta alkaa tekemään niitä asioita, joista saa isommin hymyn aiheita!

Suursiivous ..pään sisälläkin ;)

Kohta 3 vuoden hoitovapaani on päättymässä!
Paniikki hiipii pikkuhiljaa taka-alalla..PITÄISI saada kaapit ja varastot suursiivottua; karsittua turhaa tavaraa, järjestettyä tavaroita paikoilleen ja siistiksi..lasiterassista pitäisi päivittää viihtyisä kesähuone--että siellä on kiva töiden jälkeen huilata hetki..koululaisten huoneissa pitäisi tehdä suursiivous projekti ja oma vaatekaappikin päivitettyä..KOSKA sitten kun työt alkaa, niin ei enää ehdi ;)

Lauantaipäivä hurahti kokonaan siivotessa alakertaa. Kesäverhojen liehuessa pestyissä ikkunoissa ja puhdas koti täynnä luonnonkukkia ja tuoksua. Sohvatyynyt olivat kerrankin suorassa ja ojennuksessa ja järjestyksessä ja puhtaat matot suorina,pestyillä lattioilla..vaate ja tavarakasat poissa nurkista. Kyllä--fiilis oli suorastaan euforinen..kun lapset olivat nukkumassa ja hetken saunan jälkeen ehdin aikaan saannoksiani ihailla !
Siivous on minusta aina ollut ihan kivaa, puhdistavaa ja jopa terapeuttista--kunhan sen saa tehdä "rauhassa"ja keskeyksettä ja tarpeeksi suurella innolla ;)

Tuo sympaattinen vanha mökki tuossa kuvassa, ja siihen liittämäni ajatus, kertoo aika kiteytetysti erään asian.. "Tärkeintä ei ole se, miten suuri, hieno ja siisti TALO sinulla on, vaan miten paljon KODISSASI on rakkautta!"
Sain juuri pienimmän hoitoon mummille, jotta pääsen varaston kimppuun.. Sitä ennen päätin kuitenkin ottaa IHAN ITSEKKÄÄSTI HETKEN OMAA AIKAA..istahtaa ulos aurinkoon..vetää henkeä ja karistaa pään sisältä hysteeriset PANIIKKI ajatukset pois..
Tätähän minä EN HALUA elämääni ENÄÄ: suorittamista laput silmillä..kiirettä, aikatauluja ja täysiä kalentereita ja kellonaikoja--juoksua ja hätäilyä ja täytyytäytyytäytyy--pianpianpian-"listoja".. KUN kaiken voi tehdä toisinkin-- ilon kautta ;) Hetki omaa rauhaa..ja kohta juu varaston kimppuun..mutta vain koska haluan, haluan siistin varastotilan
jossa tavarat ovat paikoillaan ja jonne on kiva mennä ja josta ei hyökkää päälle ahdistus  ;) Sen voi tehdä niin, että näkee jo mielessään siistin tilan ja kiitollisuuden ja rauhan olotilan tehdyn työn jälkeen--EIKÄ niin, että päässä soi KIIRE ja seuraava tehtävälista painaa jo päälle takavasemmalta ja olo on stressaantunut jo valmiiksi!

Tämä kolmevuotinen oravanpyörästä hyppääminen on ollut minun päässäni suurin "puhdistus"ikinä ! Uskon yhä vakaamminen, että kaikella on aikansa ja kaikella on jokin tarkoitus.. TAJUAN, että elämä on tässä ja nyt..tämä HETKI <3

Minun on pitänyt käydä läpi tänä aikana asioita..käydä läpi terveyden hetkellinen menettäminen--ja jopa oma kuolemanpelko--vain jotta osaisin olla kiitollinen terveydestä ja elämästäni ympärillä. Olen saanut uusia ystäviä, olen kasvanut henkisesti enemmän kuin ikinä..olen voimaantunut ja löytänyt sisältäni vahvan naisen, jolla on elämä vasta edessä: rikkaampana ja onnellisempana kuin koskaan aikaisemmin <3

..tiedä mitä huominen tuo tullessaan--minä vain luotan, että pelkkää HYVÄÄ!

Ugh..olen rauhoittunut-- :D ..nyt olen valmis avaamaan taas uuden oven elämässäni--painajaismaisen varaston oven ensialkuun ;) :D

Tämä HETKI..ja sen ikuistaminen

Valokuvaus ei ole minulle pelkkää kuvien ottamista!
Se ei ole minulle tavoite eikä päämäärä, että saan teknisesti täydellisiä otoksia ja osaan muuttaa ne häkellyttävän, epätodellisen täydellisiksi ja puhutteleviksi kuvankäsittelyllä!

Valokuvaus on minulle arjen,asioiden, luonnon, ihmisten, tilanteiden--hetken kohtaamista ja herkkyyttä-- mukana elämistä!
Sen tajuaminen, että meillä on VAIN TÄMÄ HETKI--ja se tunne, että haluat nähdä siinä vain kauniita asioita..kun myöhemmin siihen hetkeen kuvaa katsoessasi palaat..se on minulle tavoite ja intohimo.

Koska ELÄMÄ ON KAUNIS. ELÄMÄ ON IHMEELLINEN. Se on taikaa..jos sitä niin päättää katsoa ja havainnoida ! Sellaisen HETKEN ikuistaminen tuntuu etuoikeudelta..ja haluan ikuistaa niitä hetkiä paljon!

Minulla on vihdoin..vuosien etsimisen jälkeen sellainen olo..että olen uskaltanut antaa unelmille tilaa..että elämällä voisi olla minulle jotain todella hienoa tarjolla..jos vaan seuraan intohimoani, iloani ja pysyn kiitollisena tälle hetkelle, uskoen  ja luottaen kuitenkin siihen, että jo huomenna voi jotain muuttua ja uusia mahdollisuuksia avautua.
Elää täysillä ja sydämellä hetkessä ja unelmoida suuria huomisesta--mikä ihana tunne <3

UNELMA

Valokuvat <3

Valokuvat ovat pienestä asti lumonneet minut. Olen istunut tuntitolkulla mummon pienen laatikon ääressä..laatikon joka sisälsi pieniä erikokoisia valokuvia. Osa niistä oli niin vanhoja, ettei niistä tiennyt ketä niissä oli. Minä tiesin--tai keksin ;) Mielikuvitukseni kanssa me kuvittelimme ne valokuvien ihmiset eloon. Mietimme niiden kohtaloita ja elämää.. niissä pienissä mustavalkokuvissa oli jotain niin kaunista. Mystistä, taianomaista, kaunista--niillä oli sielu. Joku oli pysäyttänyt hetken ikuistaakseen sen. Ja se IKUISTAMINEN oli onnistunut. Jälkipolville oli muisto ja hetki ikuistunut..ilman värejä ehkä, mutta TUNNELMA ja SIELU oli kuvassa ikuistettuna <3

Rakkaus valokuviin on aina ollut minussa. Yhtä paljon kuin epäusko ja vähättely--siitä, että itse oppisin IKINÄ ottamaan niin kauniita kuvia..että joku voisi niiden äärellä pysähtyä edes hetkeksi. Silti minä olen aina valokuvannut. Aina meidän seinillä on taulujen sijasta ollut valokuvia <3  Niissä oli silti ikuistettu tärkeitä hetkiä minulle.. ne eivät laadultaan olleet kummoisia, olin mielestäni vanginnut niihin muiston siitä hetkestä.

Siitä hetkestä, kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani--valokuvaaminen on tullut minulle rakkaaksi harrastukseksi <3  Kun viime syksynä kävin peruskurssin valokuvaukseen liittyen, asetin samalla itselleni tavoitteen luopua automaattiasetuksista. Seuraavat kuvat olikin melkoista sillisalaattia :D JA NIITÄ OLI satoja! Mutta tavoitteeni onnistui..automaatti on jäänyt pois ja kuviin on tullut sitä "jotakin". Kun uskaltauduin laittamaan niitä julkisiksi..sain myös palautetta. Itse olin kuville ja kuvaamiselle jo sokaistunut. Siitä oli tullut intohimoni! Kun minua pyydettiin ottamaan minulle vieraista lapsista 1-vuotiskuvia..teki mieli vetää jarrut päälle ja työntää pää pensaaseen :D Liikuttiin alueella--joka oli minulle suorastaan "pyhä"! Lasten tärkeät etapit..1-vuotiskuvat kuuluivat mielestäni VAIN ammattilaisille! Sitten kuitenkin hengitin syvään...sanelin "ehdot"--että "asiakas"LUPAA mennä oikealle kuvaajalle, jos ottamani kuvat eivät miellytä..ja niin sitten hoidin nuo jännittävät kuvaukset puutteellisella välineistöllä marraskuun synkässä valaistuksessa :P Mutta niihin oltiin tyytyväisiä..ja enemmänkin..sain uuden kuvauspyynnön juuri niiden kuvien kautta..ja voi mikä fiilis siitä tuli! Samalla tavoitteet nousivat..ilo ja intohimo saivat kuin bensaa liekkeihin.. NYT haluan tulla joskus niin hyväksi kuvaajaksi..että joku voi pysähtyä kuvieni ääreen..ja ehkä mielikuvituksensa avulla hetken kuulla kikatuksen niistä kuvista..tai tuntea meren tuoksun..tai..

Haluan seinilleni kuvia lapsistani..kuvia joilla on se SIELU, mutta myös teknisesti onnistuneita kuvia! Haastan itseni...ja kykyni tekemään parhaimpani <3  Unelmaani kuuluu, että saisin muita ihmisiä näkemään HETKEN KAUNEUDEN. Kauneuden itsessään, lapsissaan--ELÄMÄSSÄÄN <3 ..ja tietysti, että kuvani kelpaisivat muidenkin seinälle tai albumiin--ehkä jopa joku joskus jossain kuvittelee ne kuvat henkiin..kuten minä lapsena :)

SE tunne..Se TIE

SE tunne..se TUNNE kun olet ylittänyt itsesi ja odotuksesi.
Rikkonut rajoja, astunut mukavuusalueesi ulkopuolelle ja murtanut esteet, joita itsellesi olit asettanut. Se tunne..kun uskot ja luotat jälleen ITSEESI !
Yhtäkkiä havahdut..että se kaukainen haave ja utuinen unelma..se ehkä voisikin olla joku päivä totta. Olethan kulkenut sitä kohti kuin huomaamatta, kun olet löytänyt vain oikean polun! Oikean polun löytämiseksi nyt vain piti käydä useampi muu polku, umpikujakin. Mutta kaikella on tarkoituksensa ja NYT minulla on vahva tunne..että olen oikean polun alussa.
En päätynyt tälle tielle ketään miellyttääkseni tai koska minun TÄYTYI..minä tulin tämän tien alkuun itse. Kompassina ilo, eväinä intohimo ja rakkaus ja päämääränä UNELMA.

Ja voi mikä ilo ja riemu täyttää nyt jokaisen soluni. Olen tieni alussa, mutta tiedän miten kulkea. En näe koko tietä, mutta luotan. Uskon, että se tie on aurinkoinen ja kaunis ja minunlaiselleni oman tien kulkijalle juuri tarkoitettu. En näe mihin tie päättyy..mutta tiedän, voivani nauttia jo matkastakin. Aistit avoimina ja sydän rakkautta täynnä. Iloa ja luottamista. Kaikki järjestyy..kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitettukin! Olen valmis. Elämänmakuinen seikkailuni voi alkaa <3